Olemme (varsinkin mies) selailleet netistä sänkyjä, sohvia, ruokapöytiä, lamppuja, mattoja, tauluja, avainnaulakoita ja vaatekaappeja. Olemme tutustuneet Paimion kaavoitussuunnitelmiin kotimme lähellä. Olemme tsekanneet, missä sijaitsee meitä lähinnä oleva kierrätyspiste (lähellä!). Olen seurannut Paimion ja Sauvon keskusteluryhmää Facebookissa ja tutustunut sitä kautta vähän siihen, millainen meininki ja yhteishenki seudulla vallitsee (oikein hyvä!). Olemme suunnitelleet, hihkuneet, riemuinneet, jännittäneet ja hykerrelleet. Tänään voi sanoa, että ensi viikon jälkeen on enää yksi kokonainen viikko ennen sitä viikkoa, jona pääsemme muuttamaan! Hullulta tuntuu!
Nykyisessä asunnossa järjestettiin eilen yksityisnätttö, jota varten siivosimme paikat. Kävimme samalla jo vähän kaappeja läpi muuttoa ajatellen ja heitimme pois kassikaupalla turhaa krääsää. Tiedän, että voisimme olla ekologisempia ja kierrättää tarkemmin, mutta juuri nyt sellaiseen tarkkuuteen ei vain ole voimia ja resursseja. Vaatteet toki viedään keräykseen ja vanhat lehdet paperiroskikseen, mutta muuten jopa minä olen ummistanut silmiä siltä, mitä kaikkea paremmin kierrätettävissä olevaa poltettaviin päätyy. Kunhan nyt vain selviämme täällä vesivahingon keskellä ja saamme muuton hoidettua niin järjestän meille uuteen kotiin samat systeemit kuin täällä oli aiemmin: erikseen poltettavat, bion, muovit, paperit, kartongit, lasit ja metallin. Meidän Emilia tulee pitämään itsestäänselvyytenä sitä, että kaikki mitä voidaan kierrättää, kierrätetään!
(Aiheeseen liittyen: pyrin myös suosimaan biohajoavia pesuaineita ja kosmetiikkaa. Eilen ostin esimerkiksi biohajoavat lattian-, vessan- ja kylppärinpesuaineet. Tunsin kassalla suurta ylemmyydentunnetta ostoksistani ja tiedän jo, miten onnellisena tulen greipintuoksuisella pesuaineellani kylpyhuoneen kaakeleita suihkuttelemaan.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti