Nyt kahdeksankuisena (15.6.) rakas vauva:
Ei konttaa, mutta nousee konttausasentoon ja huojuu siinä eteen, taakse. Lösähtää sitten mahalleen, kun ei osaakaan lähteä vielä liikkeelle. Usein hän myös puskee päänsä kiinni tyynyyn, pinnasängyn rimoihin tai lattialla istuvan henkilön jalkaan, nojaa täysillä ja työntää jalat ihan suoriksi. Selvästi siis joogaa - eikös tuo joku koira-asento ole? Seisova koira? Eiku?
Ja maanantai-iltana hän nousi ensimmäisen kerran tukea vasten seisomaan! Punnersi polvilleen ja siitä työnsi jalat alleen! Voi pieni vauva!
On muutaman kerran osannut mennä istumasta itse turvallisesti mahalleen ja jatkanut matkaa ryömien. Toisinaan kyllä edelleen kopsahtaa kyljelleen tai selälleen, jos äiti ei ole ollut tarkkana.
Pitää hauskoina asioina esimerkiksi näitä:
- iskän hartioilla oleminen (tämä on ehdottomasti parasta!)
- äiti ottaa suuhun jonkin esineen, jota Emilia tarjoaa. Tänään leikimme pitkään kylpyammeen korkilla (joka on niin suuri, ettei siihen yksikään vauva voi tukehtua, no worries): Emilia tarjosi sitä maailman suurin virne kasvoillaan, haukkasin korkin suuhun, Emilia nauroi ja otti korkin takaisin, ja tarjosi uudelleen.
- Emilia nostetaan potalta ja hänelle näytetään, mitä hienoa pottaan tuli. Kyllä, esittelen hänelle aina istuntojen mahdolliset tulokset. Hän hymyilee aina.
- Teppo-koira.
Harjoittelee smoothie-pussien syömistä itse. Menestys on ollut vähäistä.
Syö öisin tissiä keskimäärin kaksi kertaa. Sain muutaman yhden syötön yön pari viikkoa sitten, mutta sitten alkoivat hampaat kutitella ikeniä ja säät lämmetä, joten nyt imetyksiä on kaksi ja "turhia" herätyksiä niiden lisäksi sitten ehkä kolme.
Taitaa aloitella eroahdistusvaihetta. Kaikki on hyvin muidenkin kanssa johonkin pisteeseen saakka, mutta kun Emilia huomaa, että äiti ei olekaan paikalla, mikään muu kuin minun naamani ei enää auta. Olin viime perjantaina tekemässä porrastreenin kaverin kanssa Raisiossa, ja kun palasin, vastassa oli tunnin itkenyt vauva. Kun sain hänet syliin, meni vain joitain sekunteja, kun hän oli taas oma iloinen itsensä. Suloista mutta vähän rankkaa olla ainoa, joka varmasti kelpaa. Myös nukutukset ja yöheräilyt ovat vähän hankalampia kuin ennen, ja veikkaan, että se liittyy juurikin tähän äidinkaipuuseen. Vaikka siis itse hänet nukutan ja istun vieressä.
Nukkuu kaikki unet sisällä pinnasängyssä, ei enää rattaissa. Rattaissa olemista hän kyllä rakastaa nyt kun pääsee niihin istumaan kuin isot tytöt. Varsinkin silloin, kun hän saa olla kasvot eteenpäin, vauva on yhtä hymyä.
Haluaisi mutustaa kaikki paperiset mainokset ja lehdet, joihin pääsee käsiksi. Olen useampaan kertaan saanut irrotella märkää paperia vauvan kitalaesta, ja voin kertoa, että se ei ole kovin helppoa.
Kasvatti viikko sitten itselleen kaksi hammasta - tai niin luulimme, mutta nyt näyttää siltä, että eihän sieltä oikeita hampaita tullut. Niinpä - siis mitäh?! Nyt kahden alaetuhampaan tilalla on vain kuopat/paikat hampaille. Voiko olla niin, että olemme vain olleet hampaista niin innoissamme, ettemme ole kunnolla tarkastelleet niitä vaan nähneet ikenissä kuolaa, josta on heijastunut valoa? Tai jotain? Tai sitten hampaat kyllä kasvoivat esiin, mutta vauva ehti jo iskeä hampaansa johonkin niin, että ne katkesivat pois. Toivottavasti näin ei käynyt.
On 68,9 senttiä pitkä ja 7175 grammaa painava. Neuvola oli 12.6. eli kolme päivää ennen varsinaisia "synttäreitä".
On yhä todella tarkkaavainen - ulkopuolisetkin kommentoivat aina, että "onpa hän tarkkana" tai "kylläpä hän näyttää uteliaalta". Uusissa tilanteissa Emilia turvautuu minuun tai iskään ja ujostelee selvästi, ei ole ollenkaan mikään hurjapää tutustumaan jännittäviin asioihin tai uusiin ihmisiin. Sitten, kun tilanne on tuttu, hän on todella menevä, riehakas, äänekäs(!) ja energinen. Hän ottaa kuitenkin siis rauhassa aikansa ollakseen vapautunut uusissa paikoissa ja tilanteissa.
Hymyilee, nauraa, kihertää, virnistää. On syötävän suloinen ja päivä päivältä huumorintajuisempi ja hauskempi.
Katselee mielellään pihan ohi ajavia autoja:
P.S. Jos et vielä seuraa, seuraa: Ella Annikki Instagramissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti