lauantai 6. kesäkuuta 2020

Pieni bucket list kesälle

Alkava kesä on meidän ensimmäisemme täällä Paimiossa, melkein maaseudulla. Enää ei noin vaan lähdetä yksille jokirantaan tai piipahdeta hakemaan keskustasta ihanaa italialaista jäätelöä (joka syödään tietysti myös jokirannassa), mutta kaikenlaista muuta pientä tekemistä tässä silti on lämpimille kuukausille suunniteltu. Tämä on tietysti myös meidän ensimmäinen kesämme vanhempina, ja se vähän jännittää - saako kesästä kaiken irti, kun on kiinni vauvan rutiineissa? Voiko auringosta ja lämmöstä nauttia entiseen tapaan? Toisaalta mietityttää myös se, miten aurinkolaseja inhoavan vauvan suojaaminen uv-säteilyltä onnistuu. Tai ei kai sillä ole liian kuuma näissä ja näissä vaatteissa? Haittaako, jos se juo merivettä ja syö rantahiekkaa? Entä, jos ampiainen pistää tai punkki puree?





Jos nyt kuitenkin ajatellaan, että kaikki selviävät about hengissä, näitä juttuja haluaisin kesällä tehdä:

Jatkaa juoksemista, kuten aiemminkin jo kirjoitin. Tavoite on saada juostua kesän lopussa kymppi tuntiin, mutta vielä tärkeämpi tavoite on nauttia hölkästä ja pitää into tai edes tapa yllä. Kroppani vaatii paljon lihaskuntotreeniä juoksun tueksi, sillä polvet alkavat kiukuttelun heti jos jaloista loppuu voima, joten treeniä tulee tehtyä lenkkipolkujen lisäksi myös kotona ja ulkokuntosaleilla (vai sanotaanko niitä ulkokuntosaleiksi? Ulkotreenipaikka?). Ei sillä, treenaan perus jumppaa kotona pari kertaa viikkoon muutenkin, mutta nyt on kiva, kun treenillä on jokin oikeasti konkreettinen tavoite. 

Tutustua Paimion lenkkimaastoihin vielä laajemmin kuin mitä nyt olen koirien ja rattaiden kanssa kerennyt. Lähialueet ovat tulleet jo aika tutuiksi, mutta olisi kiva lähteä vähän kauemmaksikin - oli se sitten koko porukalla juosten, koirien kanssa kävellen tai keskenäni pyöräillen. 

Kuten tuli yllä jo mainittua: pyöräillä! Vanha Tunturini kaipaa huoltoa eli aivan ensin se on vietävä tsekattavaksi, mutta sitten. Haluaisin myös hankkia Emilialle istuimen tarakalle, jotta voisin ottaa hänet mukaan reissuille. Ihanteellisinta olisi olla sellainen perässä vedettävä kärry, jonka kanssa voi myös työntäen juosta, mutta lähemmäs tonnin hinta vähän jarruttelee tätä hankintaa. Tyydymme siis etsimään Torista istuinta ja Emilialle tietysti myös kypärää.

Meneepä nyt urheilupainotteiseksi, mutta pelata tennistä tuossa vieressä, urheilupuiston kentillä. En osaa lajia lainkaan, mutta se on hauskaa ja rankkaa eli ihanaa! Saa ilmoittautua pelikaveriksi, kunhan hermot kestävät sinne tänne sinkoilevat lyönnit.





Kerätä oman pihan omenia, syödä niitä, tehdä sosetta ja viedä mehustamoon. En ole ennen asunut paikassa, jonka pihalla olisi omia hedelmäpuita, mikä tekee tästä jännittävää. Toisaalta olen jo etukäteen varautunut myös siihen, että jännittävän ja idyllisen lisäksi omenankeruu voi olla aika tuskanhikistä ja raivostuttavaa hommaa, varsinkin kun omenat alkavat putoilla ja mädäntyä maahan. No, keskitymme nyt positiiviseen ja murehdimme muuta myöhemmin!

Käydä Paimion kirjastossa, joka on ihan tuossa kilometrin päässä meiltä. Toivoisin, että saisin siirrettyä Emilialle itseltäni innostuksen kirjoittaa ja lukea - tai sanotaan näin, että toivoisin, että Emilia jonain päivänä lukisi kuin teini-ikäinen Ella. Jo ala-asteella saatoin lukea kirjan päivässä ja rakastin Espoon Tapiolan kirjastossa notkumista, kun yritin valita, mitä kirjoja kotiin raahaisi. Luen nyt jo Emilialle vähintään iltasadun päivässä ja koetan kovasti rohkaista häntä myös itse "lukemaan" kirjojaan, eli kääntelemään sivuja ja syömään kansien kulmia.

Viettää aikaa pihallamme. Koska se on omenapuineen kaikkineen niin suloisen ihana!

Juoda viiniä pihallamme. Koska viini on niin suloisen ihanaa!

Kutsua ystäviä kylään, grillata, nauraa ja jutella. Viettää sellaista idyllistä nuorten, perheellisten pariskuntien kesää. Tai ei haittaa, vaikkeivät kaikki olisikaan perheellisiä, mutta sellainen keskiluokkaisen aikuinen meininki houkuttelee juuri nyt. Viinilasit käsissä, vauva yöunilla, grilli kuumana, ilta-aurinko lämpimänä kasvoilla. Ah.

Nukkua yksi kokonainen yö. Tällä hetkellä tämä näyttää epätodennäköiseltä, sillä Emilialle eivät vaikuta sopivan äidinmaidonkorvikkeet vaan ne saavat hänet oksentamaan vatsansa tyhjäksi. Kirjoitan tästä enemmän, kunhan olemme käyneet lääkärillä ensi viikolla. Jos kuitenkaan kenenkään muun ei ole mahdollista ruokkia Emiliaa yöllä, en usko saavani katkeamattomia unia (itkevä emoji tähän), sillä yösyötöt tuskin ovat ihan pariin kuukauteen loppumassa. Aina voi toivoa ja olen kyllä varmuuden vuoksi jaksanut pumpata muutaman annoksen maitoa pakkaseen - jos meille tarjoutuisi esimerkiksi miehen kanssa tilaisuus viettää päivä kahden kesken ja Emilia pääsisi mummille ja ukille hoitoon, ruokaa on edes joksikin aikaa tallessa. Woop!




Tätä listaa voisi kyllä jatkaa loputtomiin. Toivon, että pääsemme mökkeilemään kaikille sukujen mökeille, että käymme uimarannalla, että kävisimme Zoolandiassa näyttämässä Emilialle eläimiä, että Emilia pääsisi paljuilemaan, että leikkaisimme jonain päivänä nurmikon... Loppujen lopuksi aikeena olisi tehdä hirveän normaaleja ja tavallisia juttuja, mutta eikös elämä suurimmaksi osaksi ole sitä tavallista arkea. Miksei nauttia ja haaveilla siitä!
(Katsotaan, miten helppoa on nauttia arjesta syksyllä, kun palaan töihin ja on pimeää ja märkää ja kaikki ahdistaa. En manaa etukäteen, mutta epäilen vahvasti.)

Jos nyt vielä loppuun bonuksena: tavoitteena on myös saada gradua eteenpäin. Pelkkä edellisen virkkeen kirjoittaminen aloitti hien kihoamisen niskaan. Kyllä se sieltä vielä - hain jo yliopistolta jatkoa opinto-oikeudelle, kun kerran lakisääteisesti perheellistyttyäni sitä saan, joten esteenä on enää arjessa vauvanhoidolta vapautuva aika! Antakaa aikaa sekä kirjoittaa tänne että gradutiedostoon, siivota, treenata, lenkkeillä, syödä ja levätä!

Tiivistettynä toivomme siis alkaneelta kesältä aikaa, urheilua, aurinkoa, viiniä ja yöunia. Toteutuessaan olisi ihan jees kombo, eikö?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti