keskiviikko 27. toukokuuta 2020

Mitä mielen päällä?

Pari juttua! Tulevat tässä, ihan vain näin satunnaisesti listattuna:

1. Minua jännitti aivan hirveästi tehdä tästä blogista julkinen ja myös luoda tätä varten Instagram-tili. Olen jo pari vuotta miettinyt, että haluaisin ja että ehkä joskus ja no sitten kun on enemmän sanottavaa, mutta tajusin muutama viikko sitten, että jos en tartu toimeen niin "ehkä joskus" onkin pian "ei ikinä". Satuin myös eilen lukemaan Sarandan postauksen siitä, miten vaikeaa omia juttuja voi olla toteuttaa epäonnistumisen ja häpeän pelossa. Postaus kolahti pahemman (vai paremman?) kerran ja oli viimeinen pusku päätökselle kokeilla. Eihän tässä mitään sen kummempaa tapahdu - kunhan vain kirjoittelen ja jaan ajatuksia nyt julkisesti, en vain tutuille - mutta olen kasannut itselleni kovia paineita ja vertaan herkästi sisältöäni ammattituottajien sisältöihin. Älytöntä, kun sen nyt ääneen sanoo! Eivät toiset turhaan tätä työkseen tee, vaan siksi, että ovat niin hyviä ja kokeneita. Minä vasta harjoittelen.

2. Emilian öinen, lempeä unikoulu alkaa parin viikon jälkeen tuottaa tulosta! Aiemmin hän heräili öisin vähintään kolmen tunnin välein ja vaati tissin, mutta Sleepyn ohjeiden mukaisesti aloin pidentää välejä neljään tuntiin. Jos vauva herää ennen tuota neljän tunnin rajapyykkiä, rauhoittelen häntä maksimissaan puoli tuntia takaisin uneen ja jos hän ei siihen mennessä nukahda, syötän. Tähän mennessä en ole tainnut kertaakaan joutua syöttämään vaan Emilia on aina edes jonkin aikaa jatkanut unia ilman tissiä! Nyt ollaan menty useampi yö niin, että syöttöjen välissä on ollut jopa kuusi tuntia (jos käyttäisin emojeita tekstissä, tähän tulisi itkevät kasvot ja monta sydäntä). Toki nostelen tuttia useamman kerran yössä ja syöttöjäkin on edelleen kaksi, mutta tilanne on kuitenkin parantunut yllättävän nopeasti.
Samalla aamuherätykset ovat siirtyneet mukavasti kuudesta lähemmäs puoli seiskaa - kunnes tänään vauva tarvitsi kolmesta alkaen tutin suuhun parinkymmenen minuutin välein, söi viideltä, ängersi sängyssä unta hakien kymmentä vaille kuuteen ja päätti sitten, että päivä alkaa nyt. Mutta ehkä tämä oli nyt sellainen kuuluisa takapakki ja pian taas lähestytään sitä kaukaista kello seitsemää!




3. Ostin uusimman Trendin viikonloppuna mutta en osaa ryhtyä lukemaan sitä. Säästän sitä täydelliseen hemmotteluhetkeen: vauva nukkuu ja joku muu on vastuussa hänestä jos herää, minulla on hyvää ruokaa ja kahvia ja jälkiruokaa, koirat ovat tyytyväisinä keskenään pihalla, koti on siisti ja hiljainen... En tiedä, kannattaisiko joustaa jossain kriteerissä vai hyväksyä se, että voi mennä jonkin aikaa, ennen kuin täydellinen hetki osuu kohdalle.

4. Meidän pihan omenapuut kukkivat pian! Puita on ihan liikaa ja osa niistä lähtee kunhan vaan saadaan aikaiseksi ryhtyä hommiin, mutta ainakin ihasteltavaa riittää. Kuulin kyllä varoittelua ötököiden määrästä, kun kukat puhkeavat. No, sille ei mitään voi, joten keskitymme visuaaliseen. 


5. Olemme lämmitelleet vanhaa juoksuharrastusta koko perheen voimin ja se on ihanaa. En ollut itse juossut sitten raskaaksi tulemisen ennen viime viikkoa, mutta nyt plakkarissa onkin jo kolme lyhyttä (alle 3km) ja yksi pitkä (6,2km) lenkki. En olisi uskonut paikkojen kestävän tällaista rasitusta niin pitkän tauon jälkeen, mutta pohkeetkaan eivät ole erityisemmin jumissa. Hurraa ja nyt vaan lisää kilometrejä alle! Kesän tavoite on juosta kymppi tuntiin eli käytännössä vain ylläpitää hyvin alkanutta harrastusta. Minulla on onneksi ihan jees aerobinen kunto pohjalla, kun olen kävellyt niin helvetillisen paljon rattaiden ja koirien kanssa ja pitkälti mäkisessä ja hiekkaisessa maastossa. Nyt vaan siis kropalle juoksua tukevaa jumppaa ja menoksi!


Teppo on ollut lenkkeilijöistä vastahakoisin - johtunee kuumenevista keleistä ja tuosta turkista, joka vedetään pian onneksi alas.

6. Tämä vielä lyhyesti: Onnea ovat ystävät! Sekä sellaiset, jotka elävät tätä samaa elämänvaihetta että ne, jotka muuten osaavat olla tukena joko viemällä ajatukset välillä muualle tai kyselemällä ja kuuntelemalla. Tarvitsen teitä kaikkia ja olette kaikki tärkeitä. Kiitos ja pus!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti